Kategoria: urheilu (toukokuu 2006)

Aulangon uuden kentän ensimmäiset yhdeksän reikää aukesivat reilu viikko sitten. Everstiksi ristityn kentän etuysiä pääsi allekirjoittanut testaamaan vasta menneenä viikonloppuna koska sitä edeltänyt vierähti Tallinnassa. Yleissilmäys kenttään näytti vakuuttavalta; väylät näyttivät kasvaneet hyvin.

Griinit osoittautuivat mainioiksi; tosin ne olivat leikattu melko korkeaksi ja näin ollen melko hitaat. Joka tapauksessa ruohon kasvu on ollut hyvä sekä griineillä että väylillä. Kentän reuna-alueet ovat jokseenkin keskeneräiset; kyseessä nyt kuitenkin on uusi kenttä ja kestää jonkin aikaa kun kenttä ’kypsyy’. Kentän kasvaminen täyteen kukkaan kestää useita vuosia. Sitä odotellessa kenttää pystyy kyllä pelaamaan täysipainoisesti.

Kentän layout on selkeä ja johdonmukainen. Griineiltä jatketaan aina suoraan tiiauspaikoille ja ’Next tee’ –kylttejä ei oikeastaan edes tarvittaisi. Allekirjoittanut ei kyllä muista oliko tuollaisia kylttejä lainkaan.Yleensä pelilinjat väylillä ovat selkeästi nähtävissä. Tosin jossain kohtaa on jotain yksityiskohtia hieman piilossa. Tilaa riittää lähes joka reiällä, mutta määrättömästi ei väyliltä auta poiketa.

Korkeuseroa on aika mukavasti. Etuysi nousee alun neljä reikää pikkuhiljaa ylöspäin mutta ensimmäisellä parvitosella putoaa tuon nousun kokonaan alas. Sitten seuraava parkolkki ylös ja parnelkku alas. Loppu onkin kohtalaisen tasaista. Rytmitys allekirjoittaneen mielestä on hyvä. Kallistuksia väylillä tuntuu välillä oleva hieman turhankin kanssa. Pitäisi kuitenkin varmaan opetella pelaamaan välttääkseen nuo paikat.

Esteitä kentälle on ripoteltu ihan riittävästi ja vettäkin on vallan kiitettävästi. Tosin pelissä tuo vesi ei juurikaan ole; ainakaan avauksien suhteen. Ehkä sitten takaatiiltä pelattuna, mutta sinnehän allekirjoittaneella ei ole asiaa. Kenttä on paperilla mukavan mittainen, mutta vaikuttaa luonnossa varsin mahdolliselta lyhytlyöntisen silmin. Parkolmoset ovat kuitenkin sen mittaiset että niitä pääsee lyömään täydellä svingillä. Parviitoset pitkälyöntinen pelaa hyvillä lyönneillä kahdella päälle. Griinit ovat riittävän isot ja asemoitukin kohtalaisen hyvin. Griinit on suojattu melko hyvin bunkkereilla.

Paljon on vielä työtä kesken mm. harjoitusalue ja range ovat vielä vaiheessa. Mittamerkinnät väyliltä puuttuvat vielä käytännössä kokonaan. Klubirakennuksen kuorrutus puuttuu mutta on sisältä täysin toiminnallinen. Klubin ravintola on on pieni mutta viihtyisä. Henkilökunta on  mukavaa ja palvelualtista. Ravintolan valikoimat ovat oikein mainiot ja annokset tarjotaan tuoreeltaan; leivätkin tehdään paikanpäällä. Klubin terassilta näkyy etuysin päätösgriini. 18. griinin sijainnista ei ole havaintoa.

AGKn värisillä silmälaseilla kenttä tietenkin näyttää hyvältä. Tervetuloa tutustumaan ja tekemään omat arviot Everstistä.

Tilastoja golfkierroksista on tullut pideltyä harvakseltaan vaikkakin tilastointiohjelmia on tullut tehtyä jo useaan otteeseen. Viimeisin tuotos, työnimeltään BirdieBoard, pyörii .Netin päällä standalone versiona desktopissa tietovarastonaan Microsoftin SqlServer Express. Ohjelmasta voisi kuitenkin kohtuuvaivalla vääntää websovelluksen; raportit pullahtavat xslmuunnoksen läpi htmlsivuiksi.

Tällä hetkellä tilastomerkinnät on merkattava paperikortin syrjään ja siitä sitten käsin näppäimistön kautta talteen. Suunnitelmissa oli kuitenkin tehdä jonkinlainen tekstimuotoinen formaatti jonka avulla olisi voinut siirtää kierroksen tiedot Palmin memosta. Tuo rakkine vaan otti ja levisi vanhuuttaan. No johan se olikin parisen vuotta käytössä ehtinyt olla.

Luuri hajosi myös tuossa viime viikolla. Hyvin palvellutta kuusviiskymppiä tuli saman tien ikävä. Alkuun oli ajatus ostaa joku perusluuri jolla voi puhua, mutta kiinnostus älyn puhelimia kohtaan alkoi nousta. Valituksi tuli Nokian halvin S60 luuri eli 3230. Kaikkea sitä sitten puhelimella voikin tehdä. Tai sitten ei.

Symbian lienee vallan hieno keksintö. Tai ainakin sitä hehkutetaan siellä sun täällä. Tai sitten ei. Koodin vääntäminen alustalle ei vaikuta olevan ihan helppo homma ja jo pelkästään sopivan SDKn löytäminen oli tuottaa tuskaa. Kyllähän tuo tieto siellä sivuilla on, mutta mukavuudenhaluinen laiska koodiorja ei välttämättä jaksa joka linkkiä aukoa ja tutkia.

Valitulle puhelimelle näyttäisi sopivan tuo 2nd Ed FP1. Se sattuikin somasti sisältämään tuen VS2003lle. Perliscripti on kuitenkin rikki kun haluaa suoltaa projektin koneessa jossa on asennettuna VS2005. Se tutkii linkkerin versiota ja ei ymmärrä sitä nelinumeroisena. Hajoaa siihen itseensä tyytyväisenä; siitäkin huolimati että tunnistuksen alkuperäinen tarkoitus on luultavasti ollut varoittaa ettei tulisi käyttää aiempaa Microsoftin ohjelmointiympäristöä kuin VS6/SP3. Oikein näppärää kuolla siihen. Pienellä kirurgisella operaatiolla tuo tunnistus tuli palautettua ruotuun. Ja projekti pullahti ulos.

Linkkeritunnistuksen virhe näyttää kuitenkin tahattomasti toimivan oikein VS2005 suhteen. Kääntäjä nimittäin kiroilee estottomasti suollettua projektia työstäessään. VS2003 kanssa SDK näyttäisi toimaavan jollain tapaa; ainakin ’hello world’ -esimerkki kääntyi, pelasi emulaattorissa ja vihdoin myös asentui sissinä itse luuriin.

Työkalut näyttäisi nyt olevan jollain tapaa kunnossa. BirdieBoardin syöttöliittymä menee nyt piirustuslaudalle syntyäkseen uudestaan luurissa työnimellä BirdiePad. Tai sitten ei. Symbianin sielunelämästä ja filosofioista on kuitenkin ennen suunnittelua otettava selvää.

BirdieBall on harjoituspallo joka on kevyt mutta tuntuu yllättävän aidolta osumassa. Lisäksi se näyttää melkoisen hyvin kierteet ja lentokaaren. Pallon lento on tosin miniatyyri oikeasta golflyönnistä ja matkaa taittuu vain muutamia kymmeniä metrejä.

Tuote ei itseasiassa näytä pallolta lainkaan; se on pätkä putkea. Sen koko on hieman isompi kuin normaalin golfpallon. Isommasta koosta voi juontua mielikuva helposta osumasta joka edesauttanee harjoittelun mielekkyyttä.

Pallolla harjoittelu ei vaadi isoja tiloja; näitä voi hyvin huitoa menemään takapihalla tai vaikka kesämökillä. Pallot kelluvat joten niitä voi lyödä vaikka laiturilta. Ja tilaa riittää. Allekirjoittanut mätkii usein kauppareissun ohella läheisen hiekkapintasen futiskentän laidalla. Lyöntialustat tosin kotikutoisissa harjoittelumaastoissa eivät ole välttämättä riittävän tasalaatuisia; jonkinalainen matto tai muu vastaava voisi olla hyvä. Pallojen valmistaja toimittaa myös joustavaa lyöntialustaa, Strikepadiä. Siirreltävän lyöntialustan avulla voisi järjestää vaikka BirdieBall kisan esimerkiksi puistossa; griiniä reikineen voisi markkeerata vaikka hulavanne jonka sisään pallon saatuaan pelaajan urakka tuolta reiältä olisi ohi. Pallot ovat kevyitä ja tuskin saavat isompaa tuhoa aikaiseksi. Mutta malttia peliin tässäkin asiassa; turvallisuus on tärkeä pointti golfissa aina.

Palloa voi käyttää melkoisen monipuolisesti. Seuraa eräs harjoite. Asetetaan pallot jonoon mailan kahvapäähän ja sitten swingataan vaakatasossa kuin olisi lyömässä pesäpalloa. Pallojen tulisi lävähtää lapaan mahdollisimman myöhään osumakohtaan nähden. Lag!

BirdieBalleja lienee saatavilla hyvinvarustelluista proshopeista, golfliikkeistä tai urheiluvälinekaupoista. Tai sitten vaikkapa netistä. Tusinan palloja saa noin viidelläkymmenellä eurolla. Hinta liikkuu siis hyvien golfpallojen tasolla. Näitä palloja lienee kuitenkin hieman hankalampi hukata. Lampeen ainakaan.

Ennen kuin riskejä voi golfissa alkaa arvioimaan täytyy oppia tunnistamaan riskit. Veden ylitys ei välttämättä ole riski. Draiverilla avaaminen saattaa olla riski. Ja päinvastoin. Yleisohjetta tähän tyyliin on vaikea laatia ja pelitaidot pitäisikin optimoida kulloiseenkin pelitilanteeseen sopivaksi. Näkemys on valttia, mutta vaatii malttia. Peli ei kylläkään koskaan kulje suunnitelmien mukaan; voi ainoastaan yrittää pelata suunnitelmaa vasten.

Pelitilanteissa oikean vaihtoehdon näkeminen on melko vaikeaa; tämä siitäkin huolimatta että ratkaisu tilanteeseen olisi itsestäänselvyys kaikessa helppoudessaan. Jokainen tilanne sisältää helpon vaihtoehdon. Sellaista vaan on niin kovin vaikea nähdä. Tai niellä.

Aika usein pyritään suoraan lipulle kaihtamatta suurimpiakaan vaaroja. Tässä kohtaa riskit eivät useinkaan ole  ottamisen arvoisia. Jos ammattilaisetkaan eivät aina lipun perässä mene, niin miksi harrastelijankaan pitäisi sellaista yrittää? Kivaahan se on toki. Siihen asti kun huomaa takovansa huolella päätään seinään.

Suunnittelijan esteitä tulisi pystyä huijaamaan elegantisti. Normilyönti suunnitelman mukaan riittää. Esteen voittaminen ylimääräisen voiman avulla johtaa esimerkiksi rumaan pullihutiin joka raajarikon sorsan lailla lepattaa lampeen. Ja jatkolyönti liian läheltä reunaa samaan paikkaan. Dominoteoria pätee tässäkin asiassa. Esteet tulee nähdä, mutta niihin ei auta tuijottaa. Pallon tieltä ne on poistettava kokonaan; ennen pallolle asettumista tietenkin.

Pituus ei ole pääasia. Suomen lyhyillä kentillä 130m lyönneillä voisi hyvinkin pelata parin pintaan. Ja satunnainen harrastelija vaikkapa yhdeksäänkymppiin ilman sen kummempia murheita. Kunhan ei vaan ala kolmen reiän mittaista ”bogiputkeaan” liikaa taivastelemaan.

Kaikki on kuitenkin tehtävä tääsillä, tekemiseensä uskoen ja parasta toivoen. Ja jossain kohtaa takuulla eteen tulee sopiva riski jonka näkee pystyvänsä hoitamaan vaivattoman helposti. Silloin on syytä pistää ihan kaikki peliin!

Sääennusteiden tarkkailu viikonlopun reissulla Tallinnassa keskittyi lähinnä sunnuntain paikalliskeliin. Lupasivat vähemmän viileätä ja lähestulkoon sateentonta keliä. Toisin kuitenkin kävi kun jo kolmannen reiän jälkeen alkoi kaukaisuudessa ukkonen kumista ja ensimmäiset tipat kutittivat ihoa. Sadetta ei kuitenkaan aivan koko reissulle riittänyt mutta melkoisesti kumminkin. Pahimman ryöpytyksen aikana tekikin jo mieli suunnata kohti lämmintä ja kuivaa klubia. Joukkuepeli kuitenkin velvoitti sitkeästi jatkamaan.

Eilinen päivä suomessa hämäsi melkoisesti. Kelistä jäi vaikutelma että olot olisivat pelaamiselle suotuisat. Säätiedotteet sen sijaan kertoivat toista. Ja nyt sitten sataa reippaasti. Ei tuonne tee mieli mennä edes rangelle. Täytynee keksiä jotain ihan muuta. Pallolliset harjoitteet ovat vain osa treeniä.

Sateessa pelaaminen on vaikea taiteenlaji, mutta määrätietoisen maltillisesti sekin onnistunee jotenkin. Pelaaja täytyisi pitää kuivana ja etenkin jalat. Kunnon kengät ovatkin must sadekelillä. Välineistä tai itseasiassa gripeistä tulisi pitää vielä enemmän huolta. Kuivaa grippiä oppii hyvin nopeasti arvostamaan sateessa pelattuaan. Vain fakiirit onnistuvat pitämään gripit kuivina koko kierroksen ajan.

Märkä alusta erottaa pelimiehet tumpeloista. Jotenkin tuntuu että osuman puhtaus sen kuin korostuu vetisellä kentällä. Onneksi raffit eivät ole olleet vielä kovinkaan paksuksi kasvaneita. Kunnon raffit ovat sadekelillä silkkaa murhaa.

Luonto saa nyt kaipaamansa piristysruiskeen ja kun sade lakkaa niin toivottavasti nurmen kasvu pääsee kunnolla vauhtiin. Loppuviikkoon mennessä tuo sade voisi kyllä alkaa pikkuhiljaa loppua. Tiiajat Aulangon uudelle kentälle, Everstille, on nimittäin jo varattu lauantaiksi.

Golfharrastuksen perimmäisenä tarkoituksena on lyödä palloa kentällä. Tästä tulisi pystyä nauttimaan ja pelin pitäisi olla hauskaa. Tämä onnistuu jos on jonkinlaiset työkalut. Pallon toimittaminen perille säädyllisessä ajassa on pitkälti kiinni juuri tästä.

Työkaluja ei tule sekoittaa pelivälineisiin eli mailoihin; on lähes sama minkälaisilla kepeillä räiskii. Pelissä käytettävä työkalu on swingi, joka pitkälti rakentuu gripin ympärille soljuen alkuasennosta osuman läpi loppuasentoon. Työkalu on kohtalaisen helppo rakentaa kunhan vaan malttaa asiaan paneutua edes välttävästi. Harjoittelu ei välttämättä ole hauskaa, mutta sen avulla voi pitää kentällä hauskaa. Mielummin siis kaiketi ryppy otsassa rangella kuin kiroilemassa kentällä.

Pelaaminen on kivaa ja sekin osaltaan kehittää eteenpäin. Ahkerassa pelaamisessa saattaa kuitenkin käydä niin ettei työkalu enää toimikaan. Swingi kuten mikä tahansa instrumentti kuluu käytössä ja sitä on välillä huollettava. Pitämällä huolta työkalusta tavallinen golfari varmistaa sen että lajin harrastaminen on nautittavaa. Ja saattaapa se händärikin pudota.

Tämä viikko meneekin sitten allekirjoittaneen osalta pitkälti huoltokatkon parissa. Huonompaa ajankohtaa ei tosin olisi voinut valita; näyttää tulevan melko hienot pelikelit tälle viikolle. Aina ei kuitenkaan voi voittaa; ei edes joka kerta.

Oho! Myös lahden toisella puolen suhtaudutaan harjoitteluun sangen vakavasti.

Eilinen kierros meni bufferiin 32 pisteellä, tasoitusryhmä 5 kun antaa pelata 31 pisteen tuloksen. Lyöntejä kertyi 112 mikä on aika jumalattomasti; 40 lyöntiä yli kentän parin. Kentälle määritetty slope allekirjoittaneen tasoituksella antaa lyödä 33 kertaa enemmän kuin reikien yhteenlaskettu par. Sehän tarkoittaa että lähes joka rei'älle saa tehdä tuplabogin. Tuplabogin! 'Kaksi yli' -tulosta voidaan pitää jo epäonnistuneena suorituksena ja lapsilisin pelatessa saa siis tuplaa soheltaa 15 reiällä. Ei tuohon bufferitulokseen voi olla tyytyväinen.

Korkein mahdollinen tasoitus tällä hetkellä suomen järjestelmässä on 54. Sen saa tasoituskortin mukana. Juuri niin, sen saa! Tosin tasoituskortin saamiseksi vaaditaan greencard suoritus jonka peliosiossa tulisi näyttää pystyvänsä pelaamaan tuohon tasoitukseen 6..9 reiän aikana. Melko halvalla lähtee. Varsinainen virallinen tasoitus, ns. tarkka tasoitus, on kuitenkin 36 joka yleensä on kattona kilpailuissa. Tuon lukeman ylittäviä tasoituksia kutsutaan seuratasoituksiksi.

Tasoituskatto tulisi säätää 24ään. Kortin saisi vasta kun pelaisi tasoituksen mukaisen tuloksen. Tuohon tasoitukseen mahtuu edelleen monta epäonnistunutta reikää, mutta pitämällä pallo elossa tuohon tulokseen on varmasti jokaisella mahdollisuudet päästä.

Tasoituskortti on tällä hetkellä golfin ajokortti. Ilman sitä ei juurikaan pelaamaan pääse; tosin monilla kentillä seuratasoitus ei riitä päästä pelaamaan vieraana. Katon nostaminen tuntuisi varmasti monelle vapaudenriistolta kun eivät pääsisi pelaamaan sinne minne haluavat. Mutta miksi lähteä epäonnistumaan muualle jos se ei kotinurkillakaan onnistu? Luulisin että pelimahdollisuus vieraskentillä löytyisi kuitenkin myös ajokorttikanditaateille; tälläkin hetkellä pelkällä greencardilla voi pelata joillain kentillä.

Allekirjoittaneen tasoitus on tällä hetkellä 29,2. Se on saatava laskemaan! Korkeana se pysyy aina, mutta joku tolkku lapsilisissäkin.

Alkaneen kauden aikana 25 asteinen hybriidi on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi matkantaittoon nurmelta. Järeämmällä 17 asteisella kepillä on pitänyt tyytyä tikunnokasta räiskimiseen. Pidempi varsi on vaikeampi hallita vaikka hybriidi onkin; jyrkempi rautalyönti pitkällä varrella tuntuu olevan murhaa. Näin taisi olla myös viime kaudella.

Kaudella 2004 käytössä oli Patriot Golfin 18 asteinen väyläpuu. Sillä pallo irtosi nätisti myös nurmesta. Nuppi oli suhteellisen matala profiililtaan. Tikunnokasta sillä oli kohtalaisen hankala lyödä. Avauksissa lieneekin syytä piilottaa tikku pallon alle tuollaisella puumailalla. Tai sitten voi pyyhkäistä menemään suoraan boxin nurmelta.

Nyt kiikarissa on 19 asteinen Ashton X-1. Nurmelta lyömiseen tuo nuppi soveltunee oikein hyvin; X-1 näyttäisi olevan matalaprofiilisimpia nuppeja komponenttimarkkinoilla. Ensivaikutelma lavasta oli positiivinen ja innostava vaikkakin nämä tuotteet joskus näyttävät melko erilaisilta livenä. Nupin loftiin ja profiillin on jokatapauksessa jo nyt kova luotto.

Varreksi aluksi oli suunnitelmissa Fujikuran Banzai. Varsi on riittävän painava tähän tarkoitukseen. Varsiehdokas vaihtui kuitenkin melko nopeasti Accuflexin Acculaunchiin; se on jotakuinkin Banzain painoluokassa. Kaupanpäälle kepin tuleva ulkonäkö muuttui melkolailla viehättävämmäksi. Mailan on hyvä miellyttää silmää, tosin joskus näistä seikoista on tingittävä.

Grippi on golflyönnin tärkein asia, näin totesi jo Ben Hogan aikanaan. Uuteen puufemmaan tuli valituksi harmaa Sharpron puolinaru jossa kädet ovat kuin kotonaan - luonnollisesti mahdollisimman epämukavassa asennossa kuitenkin.

Kepin pelipituus tullee olemaan 41”..41,5” tietämissä. Tarkoittaa siis sitä että swingipainoestimaattorin mukaan wolframjauheen käyttämistä. Tämä siksi että lapaan saa oikean tuntuman swingin aikana.

Näillä näkymin uusi puufemma valmistunee ensi kuun aikana. Tätä odotellessa on tyydyttävä huitomaan avauksia 17 asteisella väyläpuulla tikunnokasta. Nurmen pinnalta tuo pullea Solitaire ei millään muotoa toimi, mutta tuleehan pyyhkäisevä liike tutummaksi. Iso hybriidi joutaa nyt komeron pohjalle.

Tänne tuli sitten eksyttyä horisemaan joutavia.

Kesä oli täällä viime viikolla: kelit suosivat, pallo lensi ja pelaaminen tuntui helpolta. Uutterasta talviharjoittelusta näyttäisi olevan valtavasti hyötyä. Tästä on tulossa hyvä golfkausi; todennäköisesti paras koskaan.

Kevät on kohdellut kenttiä melko kovakouraisesti koska sadetta ei ole juurikaan saatu. Harrastajan vinkkelistä tämä on ollut vallan mainio juttu sillä palloa on ollut helppo lyödä pidemmälle kuin normaalisti. Nurmet kuitenkin kirkuvat vettä ja harrastajankin kantilta olisi parempi että sitä taivaalta tulisi. Siitäkin huolimatta että satessa pelaaminen on ikävää jollei peräti mahdotonta. Nyt hanat auki! Tai vaikka sitten ensi viikolla.

Eilen tuli ensimmäinen takaisku kun viileässä säässä oli vaikeaa saada juonesta kiinni. Kierrokseen on vaikea saada enää otetta kun sen kerran kadottaa ja korttikin tuli sitten revittyä jo kauan ennen maalia. Kortin hylkäämisen jälkeen peli alkoi kulkea jollain tapaa, mutta hyvältä ei silti kierros tuntunut missään vaiheessa. Ei tässä auta kuitenkaan lannistua sillä reissusta jäi mieleen kuitenkin muutama onnistunut lyönti. Kyl tää tästä. Ehkä.

Viikonloppuna suuntana on Tallinna. Onneksi on kyseessä kaveriporukan golfreissu eikä työmaan virkistysmatka. Ei tarvitse nimittäin kiskoa ihan kaksin käsin sitä viinaa kitusiinsa. Alustavat sääennusteet näyttää parantuneen ja toivo onnistuneista kierroksesta elää. Ainakin illalla voisi olla selkeämpi keli jotta voisi torin terassilla bongailla pitkäsääriä.

Ennen matkaaa todennäköiseti tulee vain kerran pelattua; nimittäin tänään Aulangolla. Uusi 18-reikäinen kenttä tuolla aukeaa vasta ensi viikonloppuna joten vanhalla kentällä on iltaysi veivattava. Vanha kenttä on integroitu Hugo Standerskjöldin aikanaan perustamaan puistoon. Pieni kenttä jonka ominaispiirteenä ovat puiston jykevät tammet. Niihin on helppo osua sen kummemmin tähtäilemättä. Niin tänäänkin.