Kategoria: urheilu (marraskuu 2007)

tuli korkattua eilen. Sanotaanko nyt vaikka näin, että Ruoholahden sali ei ollut ihan yhtä kiva kuin esimerkiksi autotalon Motivus, jossa olen jonkin kerran käynyt, pääasiallisesti johtuen siitä, että polkupyörää lämpimikseen polkiessa ei voi katsoa tv-ruudusta Kauniita ja rohkeita, luonnollisesti aivojen nollaamiseksi, kuten kaikki sitä puolustelevat. Siis myös ne, jotka katsovat kyseistä sarjaa jo n+1:n kertaa sohvan pohjalta ja tässä 500 < n < 1500... Ja toisekseen, ei siellä Ruoholahdessa tainnut ollakkaan kuin yksi kuntopyörä, missä satulan korkeutta voi nostaa - toinen oli tarkoitettu noin kaksisataaviisi senttimetriä pitkille ruipeloille, joita ei salilla kuitenkaan jostain syystä kovin montaa näkynyt.

Mutta siis tämä Ruskeasuon voimailusali... Olin joitain viikkoja aiemmin käynyt kurkkaamassa ovelta saliin sisään, lähinnä vain todetakseni, että oveen messinkikirjaimin kirjoitettu "voimailusali" todella tarkoittaa, että oven auetessa edessäsi on miehiä ja rautaa. Paljon rautaa. Tiedustelukeikalla en siis kuitenkaan mennyt peremmälle sen kummemmin, muistelin vain, että kyseessä on semi-karu, jopa Rocky-elokuvista tuttu tunnelma askeettisuudessaan.

Eilen mentiin sitten virtaa täynnä tähän meille uuteen kuntoilutilaan. Sana voimailusali todellakin otti paikkansa ovessa. Tarkoitan siis tämän sopivan kyseisen huoneen kuvaukseksi huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi kuntosali, täällä ei nimittäin mitkään metroseksuaalit pitäneet itseään kunnossa seuraavia ja taas seuraavia kokkareita varten, jotta heillä olisi parempi sauma lohkasta kuin sillä kilpailijan Svantella, vaikka kaikki naisetkin olivat sitä mieltä, että homohan se on. Mutta juuri tällä illuusiolla Svante pääsi helposti juttuun kenen tahansa naisen kanssa, hurmasi ja jätti tämän ennekuin nainen edes ehti ajatella kotona olevaa miestään ja 1,47:ää lastaan.

Ei. Tämä sali oli miehille tarkoitettu ja sellaisille miehille, jotka ovat jo kokeneet eron tai kaksi, ajavat isoa tai pientä autoa työkseen ja puhuvat vain sellaisille salilla oleville, jotka istuivat samaan aikaan tai ovat käyneet samalla salilla sitten Helsingin Tarmon perustamisen, joka taitaa olla 1931. Täällä on niin monta tankoa seinällä, että tällainen vasta aloittanut ei osaa edes valita minkä niistä pikku kätösiinsä ottaisi. Kahden euron sisäänpääsy maksuun sisältyi toki muutama kukkakepeillekin sopiva niinsanottu laite: jalkaprässi, talja, pohjeloukku (keksin äsken - aika kuuvaava vai?) ja pari muuta. Pointtini on, ettei tuonne mahtunut mitään humpuukimaakareita, jotka peileistä katsovat, että liikesarjat suoritetaan oikein ja että ryhti pysyy koko suoritteen ajan, eikä alaselkä notkahda, koska vaarana on, että siinä ihaillaankin itseään, eivätkä nämä "jätkät" kyllä sellaista tee. Saattaa olla, että näistä syistä ei salilla ollut peilin peiliä.


Tämä koko plokihan on enemmän tai vähemmän omistettu golfille ja nyt kun pitäisi valita tuo kategoria listalta edelleen haistaen todellisten heteromiesten aidon hien mielikuvissa, en ole ollenkaan varma, että tätä voin tehdä, sillä se ei tekisi oikeutta kenellekään; ei golfille, golfareille eikä varmasti näille Ruskeasuon voimailusalin karjuille. Mutta, mutta, koska minä olen plokini oikeutettu yksin- ja itsevaltias, haistatan (anonyymisti) kaikille edellä mainituille paskat ja kerron näitä juttuja lukeville, että kyseessä on urheiluun ja vielä tarkemmin golfiin liittyvä kirjoitus, vaikkei tämä liity kolopalloon sen enempää kuin jääkarhu pohjoisnapaan.

jo keskiviikkona itseasiassa, kun käytiin kaverin kanssa tutustumassa Ruoholahden saliin. Niin, ihan kaupungin salilla käytiin ihmettelemässä ja sitä tosiaan se oli, ihmettelimistä. Pari vuotta vanha ohjelma vaikutti ensin vähintäänkin kryptiseltä, kunnes sitten katseli ympärilleen, että milläköhän noista helvetinkoneista voisi tämänkin tehdä... Tänään olisi tarkoitus mennä niin sanotusti "suoja-salille", ettei tule lähdettyä - ainakaan suoraan töistä - oluelle. Mielestäni salin päälle voi hyvällä omalla tunnolla ottaakin sitten yhden palauttavan, eikö vain.

Tänään olisi siis vuorossa tuo sali-B Ruskeansuon salilla - keskiviikkona kävin sali-A:n läpi ja tuli siinä tehtyä jotain muutakin. Ihmeellisen näköinen ja tuntuinen laite oli sellainen olikos se nyt vatsanväännin vai mikä, jossa istuttiin ja siitä sitten jalkaa ylös ja yläkehoa alas, pelottava oli juu. Uusi tuttavuus, kuten melkein kaikki, oli myös alaselän voimistamista varten suunniteltu härveli, jonka toimintaa en ala tässä verbaalisesti selostamaan, johtuen ihan vaan siitä pikku seikasta, ettemme kaverin kanssa meinanneet sitä aluksi paikan päälläkään tajuta, sen verran oudosti tämän huvipuistolaitteen kyytiin kammettiin.

Nyt kuulen taas kysymyksen, miten tämäkin jorina liittyy golfiin? Noh, saliohjelmat, kuten myös kotona tehtävät jumpat on tehty golfswingiä, harjoittelua ja lajikohtaista lihaskuntoa silmällä pitäen.

Olin lauantaina kuuntelemassa naissalibandyn uuden mj koutsin ajatuksia&ideoita pelikirjasta ja pelaajavalinnoista. Samassa tilaisuudessa esiintyi myös Ruotsin mj valkku. Huomioni kiinnittyi ensisijaisesti siihen millä eri perusteilla Suomi ja Ruotsi valitsee tällä hetkellä maajoukkuepelaajat. Suomi on korostanut viimeiset 1,5 vuotta fyysisiä ominaisuuksia sekä aktiivista pelitapaa. Nyt uuden valmentajan myötä on tullut uusi ajatusmalli passiivisesta pelitavasta ("kuitenkin pyritään hallitsemaan palloa", mitenköhän se muuten onnistuu passiivisella pelillä???) sekä pelaajien pelikäsitys tulee näyttelemään suurta roolia maajoukkuevalinnoissa, fyysisillä ominaisuuksilla ei ole nyt niin suurta merkitystä. "Panostamme laatuun kentällä "- oli koutsin terveiset meille.
Ruotsin pelaajavalinnoissa korostuu taas seuraavat asiat ja seuraavassa järjestyksessä;
1. Fysiikka
2. Taktinen kypsyys
3. Tekniikka
4. Psyyke
5. Sosiaalisuus

Viesti Jan-Erik Vaaralta (Ruotsin mj koutsi) oli selkeä; Jos pelaaja ei ole leirillä fyysisesti kovassa kunnossa, hän saa poistua, Samasta paikasta kun heillä saattaa kilpailla 40 muuta pelaajaa. Jos pelaaja on maailman parhaita teknisesti, mutta fysiikka ei ole kohdallaan, ei tarvitse leireille vaivaantua!
Matti Kaipion teesit eivät olleet vielä uponneet kaaliin ja tuloksena oli suurin numeroisin tappio Ruotsille sitten vuoden 1993!

Ainoa mitä tein edellisellä viikolla, oli golfkierros lauantaina Vuosaaressa. Tämä oli siis ainoa asia, jonka voi hyvällä omalla tunnolla tuohon kuntoilun aloittamislistaan laittaa edes jonkinlaisena suoritteena. Viikonloppuna tuli ammuttua terroristeja monitorilta (ja juotua samalla kaljaa), pelattua golfia, kuten jo mainitsin (ja juotua kaljaa) sekä vietettyä pokeri-iltaa (ja juotua kaljaa). Oli nimittäin sen verran vielä flunssainen olo, ettei viitsinyt sen enempää rehkiä, ettei vaan tule mitään jälkitauteja.

Bullshit!

Laiska paska, etten paremmin sano. Sen verran annan vielä siimaa, että tänään saan lintsata sählyn, koska olen aika väsynyt tuosta kaikesta viikonlopun pelaamisesta (ja kaljanjuonnista).

Eilen tuli dokkari naisesta joka laihdutti. Se oli sairasta ja lääkärinkin mukaan erityisen epäterveellistä. Ainoa käyttökelpoinen idea siinä oli ennen ja jälkeen valokuvat, olen nimittäin huomannut, että jokapäiväisissä tilanteissä kun näkee itsensä - peileistä, ikkunoista jne. - ei huomaa kuinka iso oikeasti on, tai silmä on tottunut. Kun taas näkee itsestään valokuvia, niin tekee mieli aloittaa syömälakko. Onneksi tämä tila poistuu samalla kun laskee ko. kuvan pois. Tästä voisikin tehdä minielokuvan ja laittaa vuoden kuvat (52 kappaletta, jos ottaa joka viikko) pyörimään peräjälkeen. Siitähän tulisi jopa kahden sekunnin elokuva, jos käyttää vanhan filmin pyörityksessä olevaa frekvenssiä. Okei, kaksi sekuntia ja yksi kuudesosa. Nipo.

Tässä ei siis ole kysymys vain itselleen tehtyjen lupausten pettämisestä vaan paljon suuremmasta asiasta. Mistäkö? No enhän minä sitä voi tietää - jos tietäisin, niin en varmasti tänne tällaista soopaa kirjoittaisi, vaan elelisin onnelisena kyseisen tiedon kanssa ja naureskelisin niille, jotka eivät tiedä. Tällä hetkellä voin vain naureskella niille, jotka eivät edes tiedä, etteivät tiedä jotain, joka on siis tämä, josta edellä kirjoitin.

Terveellinen elämä alkakoon (taas) ja viva la revolution, zapata ja niin edelleen...

Viikko Panoramicassa kului kuin siivillä ja perjantaina sitä havahtui huomaamaan että tämähän oli tässä. Onneksi siinä kohtaa sentään ymmärsi viimein olla hätäilemäti ja viimeisestä kierroksesta sai näin enemmän irti. Reissun jälkeen iski totaalinen väsymys ja näin vasta nyt ehtii kirjoittamaan pienen jutun.

Keli Epsanjassa oli päivisin mitä parhain ja auringonpaisteessa sai palloa hutkia. Ei päässyt vilu yllättämään ennenkuin aurinko päätti laskea. Illat olivatkin sitten todella kylmiä. Ulkona tuntui olevan vähintään pakkasella vaikka auton lämpömittari kymmenen asteen nurkilla lukemaksi näyttikin.

Epsanja on allekirjoittaneelle täysin vierasta maastoa. Luonnon suttuisen pehmeät värit lämmittivät silmää. Sinne tänne ripotellut mäet tekivät suuren vaikutuksen maalaispoikaan. Hyvää oli eväät myös: Bocadillot, Sant Miguel ja mitä kaikkia herkkuja niitä olikaan. Hieno maa.

Panoramican kenttä on hieno ja siitä huomaa että suunnitteluun on satsattu kunnolla. Esteet ja pinnanmuodot ovat tarkoin harkittuja. Kenttä on aivan julmetun vaativa satunnaiselle sutijalle. Klubitiiltä pallo ei tahdo oikein mitenkään ehtiä lyöntiaikataulussa perille. Tourleveyteen leikattuun väylään osuminen vaatii melkoista tarkkutta. Kun pallo pomppii firstcutin ohi raffiin, niin saattaa tulla ongelmia. Vaikka tuon raffin korkeus oli suomen semiraffin luokkaa niin ei sieltä normisutija oikein ulos tahdo päästä. Syöttänevät liimaa sikäläiselle ruoholle. Kentästä pidetään myös hyvää huolta niin että jopa lähipelialueella oli paikattu edellispäivän treenaajien divotteja.

Matkalla allekirjoittaneelle kehkeytyi kaksi intohimoa. Nimittäin cafe con leche sekä puttaaminen. No intohimo jälkimmäiseen saattaapi olla hieman liian jyrkkä ilmaisu. Greenit tuolla vaan ovat niin hienot että siellä puttaa mielellään useampaankin kertaan. Ja vaikkapa keskellä yötä. Vastaanottavaisia ovat myös nuo greenit. Jos niihin nimittäin osuu. Pompuilla pallo saa morjenstaa lippua ja vaikea paluuchippi odottaa.

Harjoitusmahdollisuudet kentällä ovat monipuoliset eikä niille suomesta löydy vastinetta lainkaan. Rangea voi lyödä molemmista päistään. Tämän lisäksi löytyy monipuolinen ja laaja lähipelialue kuten myös parkolmekenttä. Parkolmosella on vain kolme reikää, mutta jokaisella griinillä on 3 lippua targetteina jolloin kentän voi kiertää vaikkapa ysinä. Jokaisella reijällä on myös kolme eri tiitä. Kuullostaa erään suomalaisen arkkitehdin luomukselta vaan enpä kyllä nähnyt siellä 12 palloa yhtä aikaa ilmassa. Jokatapauksessa jokainen reikä on tarkkaan rakennettu golfkentän malliin. Vain vesiesteet puuttuvat, mutta muuten täysin oikeaan golfkenttään verrattava harjoitusalue. En ole vastaavaa nähnyt aiemmin.

Eväät harjoitteluun reissulla olivat nekin hyvät. Uutta asiaa olisi ollut mahdollista koettaa ymmärtää, vaan eipä vanha koira ymmärrä oppia mitään. No ehkäpä niitä vielä jossain kohtaa pureskellaan täällä kotomaassa hallissa tahi muuanna.

Kiva reissu oli.
Leena, Pekka, Anni,Harri, Anu, Eero ja Veli-Matti: lämpimät kiitokset kivasta seurasta Epsanjan auringon alla.

Jaa niin, pitäisköhän Tapsaakin kiittää?
No eiköhän se ole paikallaan vaikkakin erään opetussession jälkeisellä swingillä onnistuin kasaamaan 18 reikän kierrokselta peräti 6 boogipistettä.
Eikun siis joo. Kiitos järjestelyistä vailla vertaa. You're the man!

Mieli tekisi palata tuonne pikaisesti, vaan nähtäväksi jää milloin se olisi mahdollista. Viitosreikä jäi selättämäti ja palloja sinne meni tonneittain mukaan lukien se yksi ainoa paluuchippi. Manjana.

---

Edellinen juttu Espanjan reissusta eli "8h tähteillä"

Kuvakoosteita: (tulossa)

Mein Kampfh
Suomigolfareita Epsanjassa
Näkymiä kentiltä