Kategoria: urheilu (helmikuu 2008)

Kesä kului enimmäkseen kahden pyörän päällä golfin jäädessä selkeästi kolmanneksi. Sen verran ymmärtäväinen otus oli mörrimöykky että tajusi ajoittain viedä kuskinsa vehreyden ääreen.

Yöllinen moporeissu suosikkikentän kupeeseen.

Mopokuume senkuin yltyi ja golfreissujen kohokohta olikin melkeinpä juurikin kahden pyörän päällä.  Pian mörrimökykkykin alkoi tuntua sananmukaisesti mopolta ja vaati päivitystä.

llta-aurinkoa Aulangolla.

Päivitetyllä mopelilla tuli päristeltyä rinkkuun Partin 5v kisaan sekä Tanbesteriin tutkaamaan Tammer. Toinenkin vanha kenttä, nimittäin Tali, tuli bongattua, tosin sinne mentiin neljällä pyörällä. Sutiminen oli ankeampaakin ankeampaa - suoraan raivostuttavaa puhdetta. Vanne alkoi tämän suhteen kiristää päätä. Mopossa renkaat sen sijaan pysyivät hyvin vanteilla vaikkakin mörrimöykystä takarengas vaihtui jo alkukesästä.

Elokuussa sitten pätkähti Tawastilla satkun alistus jonka ajatteleminen pelkästään on ollut työlästä. Numerot 96 eivät tietenkään merkitse yhtään mitään mutta allekirjoittaneelle se oli kova juttu sillä suhteellinen tulos tuli olleeksi kovin juttu kuin koskaan ennen. 18 reikää +24 elikkäs alle oman tasoituksen ilman lapsilisiä. Hieno homma. Hieno peli. Haluan syleillä sinua maailma!!1

No ei se siihen loppunut. Viikko tuon jälkeen vuorossa oli 6 lyöntiä pienempi tulos omalla kentällä. Ensimmäinen buugivauhdin tulos sekoitti pasmat lopullisesti ja kausi pilalla. Edelleen paskoja numeroita mutta takalenkin +7 tulokseen on allekirjoittanut edelleen melkolailla tyytyväinen, jo pelkästään sillä että #15 reijälle pärähti typerä tripla. Viimeistä ohimennyttä meetrin puttiakaan ei sovi unohtaa käsien täristessä kymppien paukkumisen vuoksi. Se oli tasan 90, kaikkien katastrofien äiti. Hieno homma silti.

Tästäpä sitten siirryttiin mestiksien kautta luontevasti kohti syksyä ja kauden kuolemaa. Sutiminen jumiintui totaalisesti. Samoin hiipui usko tekemiseen.

Sunnuntai-iltapäivänä käytiin Ruoholahden salilla ja oli kyllä erittäin rauhallista, mikä sopi minulle ja ystävälleni vallan mainiosti. Muita raudan herroja oli paikalla vain muutama, eikä laitteille näin ollut tunkua. Tänään ajattelimme, että kun menemme salille jo neljäksi, niin meitä kohtaa sama auvoinen tilanne - väärin. Ruoholahden kuntotalon kuntosali odotti meitä täydempänä kuin koskaan aiemmin - normaalistihan olemme olleet paikalla puoli viiden, viiden aikaan ja silloinkin on toki ollut ruuhkaa, muttei mitään vastaavaa. Ei pelkästään se, että kaikki laitteet olivat varattu, myös vapailla painoilla harjoittelevia oli sen verran, ettei mukaan meinannut mahtua. Niin ja olin unohtanut aamupöpperöissä shortsit, kun ne eilisen sählyn jäljiltä olivat kuivumassa. Kaikeksi onneksi sain vahtimestarilta jostain löytötavara ämpäristä paikkaavan vaatteen - tosin hiukan naftit, mutta kuitenkin.

Kuten sanottu paikka oli kuin ammuttu, mutta saimme tehtyä hommamme normaalissa ajassa. Johtui varmaan osaksi siitä, että kun laitteelle pääsi, niin teki homman ripeästi ja oli jo seuraavaa laitetta haukan katseella hakemassa. Sählyssä noin tulitikkuaskin kokoinen auennut rakkokaan ei pahemmin haitannut, mitä nyt suihkussa sitä joutui vähän varomaan. Näytin sitä ystävälleni, joka tämän nähtyään meinasi oksentaa. Poistuessamme kävelimme vielä salin sisäänkäynnin ohi ja huomasimme sen olevan tyhjä. Tyhjä! Tai siis tyhjä verrattuna siihen, mitä se oli tuntia aiemmin neljältä. Ja nyt viideltä siellä oli noin viis ihmistä. Ei vaan tajuu... Onhan toki hiihtoloma viikko, mutta silti - neljältä täynnä, viideltä tyhjä. Note to self: tiistaisin mene myöhemmin.

Eilen tuli Golf-lehti ja kylläpä tulikin pitkästä aikaa kaipuu Pikkalan väylille. Tämä oli siis se pakollinen kaksirivinen, jotta saan kategoriaksi golfin. Hähää!

Jälkihuomio: itseasiassa luulen, että kuntoilu ja kirjoittaminen menee aika samoihin; energiataso nousee ja haluaa kertoa maailmalle, kuinka on jälleen kunnioittanut kehoaan. Molemmissa aiheissa toivon hartaasti tämän hyvän tahdin jatkuvan.