Kategoria: urheilu (maaliskuu 2008)

Aurinko porottaa kuumasti ja lumennöyhdät saavat kyytiä. Viikonloppuna koittavat sateet tekevät selvää hennoista hangista ja ensi viikon povatut leudot kelit alkavat olla jo kuolinisku talvelle. Kevät on täällä ennen kuin ehtii kiurua sanoa.

Lumen alta paljastunee mysteereitä joiden ratkomiseen golfkenttien ammattilaiset ovat toivottavasti jo kuumeisesti paneutumassa. Amatöörin vahva veikkaus on kuitenkin että kahden viikon sisään alkaa kotomaan kesäviheriöille sutimiskausi.

Hipheijaa!!1

Vuosi sitten jotakuinkin näihin aikoihin Nokia River Golf ilmoitti avaavansa Kartano kenttänsä viikonlopuksi. Nyt kelit ovat sitä luokkaa että mikäli kautensa aikoisi aloittaa niin ainoa vaihtoehto olisi lentää pääsiäiseksi Epsanjaan. Jääpi syksyyn kyllä tuollainen reissu, saa sitten olla vähän pidempään. Nyt on tyydyttävä pelaamaan xboxilla TWtä.

Aurinko näkyessään kutittaa kivasti selkää mutta kun joku on unohtanut jääkaapin oven auki niin pimeämpään aikaan pakkanen suorastaan paukkuu. Ensi viikkokaan ei helpotusta lupaa mutta sutijan harras toive olisi päästä Hattulan ysille jo huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Sinne on reilut kaksi viikkoa. Saapas näkee mitä kenkä tekee. Niin tai näin, joskus sen kevään on tultava.

Hämeen Sanomissa oli tällä viikolla artikkeli joka oli otsikoitu ”Golf on halpa harrastus”. Kirjoitus keskittyi lähinnä pöyhimään asiaa junioreiden kantilta, jotka aloittaessaan saavat vuositasolla golfiin kulumaan noin 350..450 euroa. Melko edullista näinkin hyvän harrastuksen ollessa kyseessä.

Aikuisten osalta mainittiin että harrastus on aika tavalla kalliimpaa. Tämä pitääkin paikkansa mikäli aikoo pelata vähääkän enemmän kaudessa. Sen sijaan jos pelaa harvakseltaan, on nuo kulut aika liki junioriluokkaa. Melko monipuolista tarjontaa näinkin hyvän harrastuksen ollessa kyseessä.

Golfiin ei nyt kuitenkaan aivan älyttömiä rahoja saa kulumaan ellei nyt siihen sitä vartavasten syydä. Tokihan nuo varat ovat pois jostain muusta, mutta mitäpä sitä muuta edes ehtiikään tekemään. Melko todennäköistä näinkin hyvän harrastuksen ollessa kyseessä.

Kevään tulon seuraaminen on muodostunut riitiksi sutijalle joka malttamattomana odottelee hetkeä jolloin hauras lyöntinsä särkyy jäisen nurmen pintaan. Kauden alku kuitenkin on harrastelijan parasta aikaa kun riijuumenot lajin kanssa ovat parhaimmillaan. Kauden kuluessa suhde muuttuu arkisemmaksi ja syksyllä ollaankin jo lähes mykkäkouluasteella.

Läpi kauden kestävä pelikausi olisi siitä hyvä että harrastelija olisi pakotettu etsimään highlighteja muualta. Toisaalta tylsistyminen riittäämättömiiin taitoihin voisi tappaa koko tekemisen. Suo siellä vetelä täällä. Turha sitä on itkeä kun kerran pikkusormensa on antanut.

Sääennusteet ovat tällä hetkellä  erinomaisen tylyt  mutta toiveikkaana katse kuitenkin kääntyy kohti huhtikuuta. Silloin se kausi alkaa.

Palloa olisi kuulemma syytä pitää pelissä, mikäli haluaa päästä tasaiseen lopputulokseen. Mutta kun pallon pelissäpitäminen on muutenkin jo elinehto niin miksi tukehduttaa asioita entisestään? Valitse maila jolla lyöt pisimmälle suoraan – eikös tuollainen ajatusmalli ole melko suppea ja köyhään eikä edes välttämättä tasaiseen lyöntivalikoimaan ohjaava? Junnaavaa tai negatiivista kehitystä tuollaisesta vain saa aikaiseksi.

 

Tuloksista olisi ylipäätään päästävä ajatuksissa eroon. Voisi kuvitella että lähtemällä vaalimaan hyviä suorituksia, niitä nappiosumia, tulosvaateet saavat kyytiä. Asia ei nyt välttämättä ole niin yksinkertainen sillä tuosta voi kehkeytyä yhtä piinaava noidankehä kuin kortin palvonnasta.

 

Tärkeää olisi ymmärtää että jokainen makuu on haaste jonka selvittäminen tuottaa parhaimman nautinnon. Tilanteesta ulospääsy kuitenkin tarkoittaa ainoastaan sitä että edessä on uusi makuu ja näin ollen tuore nautinnollinen haaste. Mitään tästä ei jää käteen, on vain se tilanne joka on reisillä. Kaikki muu on taaksejäänyttä historiaa ja seuraavat haasteet odottavat nurkan takana.

 

Reikäin tuloksien tuskailusta on pikkuhiljaa nivoutunut päätä kiristävä vanne joka tahtoo viedä lopunkin ilon koko touhusta. Kortti on tullut turhautuneena revittyä useasti, eiköhän se olisi parempi heittää roskiin jo ennen rundia?

Syksyn tullen sutiminen on aina kohdannut jonninsortin taantuman ja eipä siihen poikkeusta tehnyt tämäkään kausi. #golfklubin mestaruuskisojen aattona tuli sutaistua salatreeneissä tasan sata joka tietty ennusti vielä vaatimattomampaa kisatulosta. Kettu yllättäin voitti pippalot jotka tällä kertaa pidettiin allekirjoittaneen  kotokentällä, kauniilla everstillä.

Vuoden tulokkaan tittelin vei kuvankaunis Gia.

Pitkin syksyä tuli sudituksi sormet kohmeessa tasaiseen tahtiin ja välillä auton avustuksella ehti töidenkin jälkeen hurauttelemaan koko 18 reikää lävitse. Ihan mukavaa touhu periaatteessa, varsinkin kun sudiskeli vielä useasti punaisilta pulikoilta. Hugollakin tuli heitettyä yksi iltalenkura punaisilta, alkureijän katastrofin jälkeen korttiin viisi paaria ja yhdeksältä reijältä 20 binnaa. Sillä sitten pamahti kympit händärissä.

Kauden lopetus huipentui sitten Espanjaan jossa taidot pantiin oikeasti puntariin vaativalla kentällä händärivaatimuksen täyttymättä yhdelläkään 7 kierroksesta. Kelit olivat loistavat ja puitteet erinomaiset, vahinko vaan että ymmärrys näistä nauttimiseen kasvoi kukkaansa vasta viimeisenä päivänä. Asia on kuitenkin korjattavissa ja hyvin vahva tarkoitus on palata noihin maisemiin tulevana syksynä uudestaan.

Panoramican nelonen ja surtijan vapaapäivä.

Siihen sitten käytännössä loppui viime kausi. Tulevaan kauteen tähyily on jo päässyt alulle toiveena aikainen startti leudon talven jäljiltä. Viime vuonna ensi reissu osui 24.3 mikä oli silloinen korttiin merkattu händäri. Toivottavasti historia ei tule toistamaan itseään.