Numerot kortissa liittyvät oleellisesti golfiin. Pelin idea on saada pallo reikään mahdollisimman vähin lyönnein. Ulkoilun ja yhdessäolon osuus pelissä on merkittävä, mutta numeroita ei voi vähätellä. Väylän tuloksesta on syytä huolehtia palloa hengissä pitämällä kuitenkin huolta kantamatta.
Satasen alitus ei ole temppu eikä mikään. Asiaa ei auta rajan rikkomisen märehtimällä murehtiminen. Jos sisääntulo alkaa nelosella on syytä jatkaa samaa rataa. Jarruttelu ei auta. Liian pitkälle viedyt näkymät kierroksen kehityksestä on myös haitallista - ei se rundi ensimmäiseen plusneloseen kaadu. Sopivassa rentoustilassa satanen poksahataa huomaamati.
Bougiin pelitys on helppoa. Sen saa kovin monin eri tavoin:
- kanttiin rämpien parissa ja chippi sisään
- kanttiin hukattu böördi sekä chippi ja putti
- kanttiin aikataulussa sekä chippi ja kaksi puttia
- kannelle ja perinteinen kuvio
Peli menee bougiin kunhan vaan ei sitä ajattele. Bougipelillä satasen alistus on melkoisen saletti.
Tasoituspaineet ja pisteiden alituinen laskeminen ei vie minnekään. Tällä tavoin parhaimmillaankin pääsee korkeintaan bufferin reunalle. Tulos pitäisi laskea vasta kun kierros on pelattu. Pihkuran vaikeaa on se!
IIgeli siintelee myös korkeahändärisen mielessä. Harvakseltaan tippuvat böördit lämmittävät mieltä. Ja kurkkua jos on pullo mukana. Säkäiikelin upottamisesta distanssista tässä ei ole kyse vaan nysärei'llä chippi tai pomppu sisään. Tälläisessä tilanteessa kädet kuitenkin yleensä jäykistyvät pölkyiksi ja duffien tai kylkkärien saattelemana korttii merkitään dukkel. Järkevällä pelillä matka pilkkoen vaikkapa raudoille bougi olisi lähes varma. Myös par saattaisi lipsahtaa sisään. Iiigeli haaveesta lyhykäisellä rei'ällä ei vaan tahdo hellittää.
Tuloksen ei pitäisi merkitä juuri mitään harrastelijalle. Siirretään sitä painetta tuloksesta palloon. Ja pelataan tääsillä!