Tänään olin seminaarissa jonka aiheena oli Doping nuorisourheilussa. Siellä oli arvovaltaisia luennoitsijoita, mutta ennen lounastaukoa sain havetä silmät päästä yhden nuoren herran vuoksi... Antidopingtoimikunnan pääsihteeri oli luennointivuorossa (toki hänen aiheensa oli tylsä, mutta silti..) kun kolmen tyhjän penkin päässä oleva nuori mies alkoi hengittää raskaasti, silmät olivat kiinni ja asento hyvin rento! Kuorsaus oli siis niin lähellä...korinaa jo kuului! Penkkirivimme alkoi vääntelehtiä, jotta saisimme unikeon hereille (koska kukaan suomalainenhan ei uskalla tuntemattomalle sanoo, että HERÄÄ NYT PAHVI!)!! No onneksi hän heräs! Mua hävetti siis NIIIN paljon sen puolesta!!
Toinen hieman hilpeyttä tilaisuudessa aiheutti eräs naispuolinen Nuorisotutkija (ihan väitellyt tohtori) joka ei tajunnut liikunnasta tai urheilusta YHTÄÄN MITÄÄN! Onneksi hän kuitenkin ilmoitti asian heti puheenvuoronsa alussa! Yksi hänen kysymyksensä yleisölle oli: "Minkä mittaisia matkoja ne hiihtää hiihtokilpailuissa? Hiihtääkö ne 10 km?"
Että ottavat sitten luennoimaan kaikenmaailman tohtoreita urheiluseminaareihin!!!
Kisapapin Leena Huovisen ja Marjo Matikainen-Kallströmin puheenvuorot jäivät kuulematta, koska oli pakko tulla kotiin- mä nimittäis arvasin että nuo tai jompi kumpi karvatassuista on taas nahkasohvalla ilman lupaa!! Ja kiinni jäi(vät)-yksi sohvatyynyistä oli lattialla ja se on sen merkki, että sohvalla ollaan loikoiltu!!!Olin unohtanut aamulla laittaa pöydän sohvan eteen esteeksi!!!Shit!