Kategoria: - (syyskuu 2003)

23.06.2005 - Huom! Tässä on laskettu väärällä numerolla palkkatietoja, katso uudemmat laskelmat

Suomessa on ollut jo 25 vuotta kuluttajaneuvontaa. Silti neuvonnan taso on järkyttävän huonoa ja vaihtelevaa. Kuluttajaneuvonta on myös jaettu kolmeen osaan, joista kukaan ei tiedä mitä toinen tekee. Soppa on siis ollut valmis jo kauan, mutta miksei kukaan tee asialle mitään?

Kunnallinen neuvonta

Kunnallinen neuvonta on, kuten nimikin sanoo, kuntien tarjoama palvelu. Tätä palvelua yleensä tarjoaa satunnainen työntekijä muiden tointensa ohessa. Kuluttajaneuvontaa ei siis nähdä niin tärkeänä, että tätä varten varattaisi kunnolla työntekijöitä ja käsittelyaikaa. Esimerkiksi Helsingissä on mahdollista saada kuluttajaneuvoja kiinni kahdentoista tunnin ajan viikossa. Ja suurimman osan ajasta linjat ovat tietysti varattuja.

Kunnallisen neuvonnan tarkoitus on avustaa kuluttajaa yksittäisissä ongelmatilanteissa. Silti neuvojien osaamistaso on hyvin vaihteleva. Neuvojien pitäisi kertoa, miten lain mukaan toimitaan tilanteissa, silti neuvojat eivät tunne edes lakeja. Miten sokea voi opastaa sokeaa? Myöskin neuvojien antamat neuvot ovat hyvin virheellisiä, kuten olen omakohtaisesti usein todennut.

Kuluttajavirasto

Kuluttajavirasto on valtiollinen elin, jonka tarkoituksena on antaa yleisiä ohjeita, eikä puuttua yksittäisiin tapauksiin. On kuitenkin hyvin vaikea kysyä neuvoa yleisiin tapauksiin ilman tiettyä esimerkkitapausta. Onneksi neuvojat eivät heti lyö luuria kiinni, jos onkin yksittäinen esimerkkitapaus.

Kuluttajaviraston henkilökunnan osaamistaso on myös kovin vaihteleva. Virastosta saa myös eri henkilöiltä eri vastauksen samaan kysymykseen, parhaimmillaan jopa samalta henkilöltä eri päivänä! Joten lain tulkinta tämän viraston tekemänä on aika turha. Virasto ei myöskään vastaa sähköpostikyselyihin kuin silloin tällöin ja yleensä silloinkin vain kun lähettää saman kysymyksen kolmanteen kertaan ja kertoo tästä. Milloinkas sitä olisikaan niin kiire ettei voisi kolmea kuukautta odottaa vastausta. Puhelimitse kun ei varmaa vastausta saa, kirjallinen on aina varmempi. Ehkä juuri siksi vastausta ei saa, kukaan ei halua seistä sanojensa takana?

Kuluttajavalituslautakunta

Kuluttajavalituslautakunta on "ylin" toimielin kuluttajaneuvonnassa. Sinne kuluttaja voi viedä asian, joka ei ole selvinnyt kuluttajaneuvojan avustuksella. Yrittäjä ei voi viedä asiaa käsittelyyn, joten jos kuluttaja haluaa, hän voi jatkaa vuosia yrityksen kiusaamista asialla ja olla viemättä asiaa oikeuteen tai kuluttajavalituslautakuntaan!

Kuluttajavalituslautakunnan henkilökunta on myös aika vaihtelevaa. Jotkut tekevät asiat nopeasti ja selkeästi lakien mukaan. Toiset taas välttävät esimerkiksi kirjallista yhteydenpitoa mahdollisimman kauan (kuluttajan ja yrityksen taas PITÄÄ hoitaa yhteydenpito kirjallisena). Täten asian selvitys on hyvin hankalaa. Myöskin kuluttajavalituslautakunnan pitäisi tutkia kuluttajan väitteiden ja vaateiden laillisuus. Lautakunnan tarkastajat voivat kuitenin käytännössä venyttää asian käsittelyä pitkälti yli vuoteen halutessaan. Ja mikä parasta: lautakunnan ei tarvitse antaa päätöstä, jos eivät halua. Mitään perusteluja tälle ei tarvitse antaa, eikä päätöksestä voi valittaa.

Jos yrittäjä on eri mieltä lautakunnan kanssa, eikä halua taipua päätökseen, pääsee Kuluttajaviraston mustalle listalle. Ja täältähän ei pois pääse muuten kuin kärsimällä lautakunnan "ehdottama" rangaistus.

Kuluttajavalituslautakunnan edustaja on myös sanonut, että käsittely on "pr-toimintaa". Miten ihmeessä asian laillisuuden selvittäminen voi olla pr-toimintaa? Käyvätkö ihmiset oikeudessa pr-toiminnan takia? Eivät. He haluavat selvittää laillisuuden. Silti lautakuntaan viedyllä asialla ei tarvitse olla mitään tekemistä lakien kanssa. Edustajat voivat myös suositella yritykselle sopimista (yrityksen kustannuksella, vaikka ovat edellisessä lauseessa sanoneet ettei kuluttajalla ole mitään laillisia perusteita) vain siksi, että asia saataisi pois heidän käsittelystään. Mutta kirjallisena tätä ei saa, eikä perusteluja miksi.

Yhteenveto

Suomen kuluttajaneuvonta on vitsi monilta osin. Asialle pitäisi tehdä jotain ja pian. Paras toimintamalli olisi perustaa yksi virasto, joka hoitaisi kaikki toiminnot. Tällöin ei olisi sekaannuksia toimintatavoissa, kun ei olisi yli neljääsataa toimipistettä. Mutta tämä ei tunnu käyvän valtiolle, jostain syystä. Mainostetaan neljännesvuosisadan jatkunutta kuluttajaneuvontaa, mutta olisikohan jo aika ymmärtää, ettei nykyaikana voi enää neuvoa samalla tavalla kuin 25 vuotta sitten?

Julkinen tupakointi on suuri ongelma, johon ei kukaan suostu puuttumaan. Jostain syystä pieni ihmisryhmä saa häiriköidä muiden elämää ja vaarantaa heidän terveytensä ilman mitään rangaistusta. Miksi näin?

Tupakointi on vaarallista, kaikki tietävät sen. Kaikki tietävät myös, ettei saa lyödä tai muuten vahingoittaa toista. Mutta miksi ei ole yleisesti tiedossa, ettei toista saa vahingoittaa myöskään tupakoinnilla? Jos joku haluaa väkisin tuhota oman terveytensä, se on hänen valintansa. Kuitenkin siinä vaiheessa kun henkilö päättää tulla tuhoamaan muiden terveyttä, tai vähimmillään puuttumaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, asialle pitäisi tehdä jotain. Jokaisella pitäisi olla oikeus liikkua ulkona rauhassa, ilman päällekäyvää savua.

Miksi julkisten rakennusten edessä on tuhkakupit? Miksi muiden pitää kärsiä siitä, että joku on addiktoinut itsensä aineeseen? Miksi pitää pahimmillaan odottaa junaa tai linja-autoa sateessa, kun tupakoija on päättänyt katoksen kuuluvan hänelle ja savuilleen? Miksi tupakoijat eivät itse ymmärrä tätä? Miksi liikennevaloissa on aivan pakko mennä joko joukon keskelle tai ainakin sille puolelle, josta tuuli puhaltaa savut varmasti muiden puolelle? Miksi?

Tarvittaisi asetus, joka kieltäisi tupakoinnin sellaisissa paikoissa, joissa muiden ihmisten on pakko olla. Esimerkiksi juna-asemilla, bussipysäkeillä, risteyksissä jne. Ei ole oikein, että muutama ihminen saa tuhota muiden mukavan ulkonaolon vain sillä, että he haluavat tyydyttää addiktionsa.

Ja kyllä, olen itsekin ollut tupakoija joskus nuorena tyttönä, yritin kuitenkin käyttää päätäni jo silloin enkä tuprutellut ihmisjoukoissa. Jos jonkun päälle olen savuni hönkinyt, olen pahoillani, se ei tule toistumaan.