Kategoria: - (joulukuu 2011)

I just got my Lumia 800 this morning. Been testing it a bit. I already have LG's Optimus 7 so the Windows Phone is nothing new to me.

First thing I noticed is that you can't turn the haptic feedback off anywhere. I really dislike it. It's annoying. I understand that some people might not realize if they've pressed one of the three buttons or not since they're also capasitive (in the Optimus they're physical buttons), but I don't care about them. I want it off. Right now.

The design of the phone is very nice (it should be almost the same as N9, right? I've never even touched an N9, that's also the reason why I haven't said anything about it). The size is nice and it feels ok. I personally like the camera being in the middle of the back panel. Not so easy to block it with fingers (with the iPhone I'm always sticking my fingers where they shouldn't be). And it looks better.

First time installation is easy, but I think the phone said that there would be some info about making a Nokia account but there wasn't. Which is good. I don't need one and I don't want one. Why would I?

The installation wanted to have my Live ID without asking for wifi info. And I didn't have a SIM installed. So naturally it couldn't validate it. This is kind of a flaw, even though most people will have SIMs installed. But if they have no data plans or for some other reasons would like to use wifi at this point?

Oh, and I tested Nokia Craps, I mean Nokia Drive. Map download was fast, installation slooow. 3D models of "landmarks"? Yeah, ok, kinda ok. But some models are just too ugly to watch. And there is no Musiikkitalo in Helsinki? No extension to the central railway station? How old are these maps? Not that I'd expect much, since the Nokia Maps usually (even in the greater Helsinki area) might route through locked snow dumps etc. But it was still better than Google Craps.

But the UI seems to have some problems. On startup there are three big buttons on the bottom. One allows to change 2D/3D etc and has a selection Settings that has voice selection and other things. But later on there is just a settings button, that goes to some other settings screen where there is no voice selection etc. And I at least don't know how to get those buttons back! So I can't even tell it to route me to somewhere!

Why oh why they clearly made the UI themselves and didn't ask Microsoft to do it. They would've made it right and not like this!

Also, the seconds Settings has four options: 2D/3D, Map Colours (day/night), Manage maps and Landmarks. All except Manage maps are toggle and return immediately to the map view. So if I want to change more than one, I'll have to flip-flop to settings and back many times. Oh well...

So, a nice device, a nice OS, but Nokia things seem to be, basically, crap.

Oh, right. If I tap the map, it goes to full screen (with a stupid white-wash-laggy-transition). To get back, I have to press back button. Yeah, kinda logical, but mostly not. I'd expect it to go back by also tapping on the map. Other things toggle, why not this one?

Tieteen filosofian tentistä kakkonen, essee nosti kurssin arvosanaksi kolmosen.
Kasvatusfilosofian tentistä hylsy, kuin myös kurssista.
Oppimisen ja opetuksen teoreettisista perusteista - oppimispäiväkirja ja kurssi vitonen.

Johtopäätös: huono lukemaan, hyvä kirjoittamaan.

Rasittavaa kun ei ole oikeasti mitään kirjoitettavaa. Jäin ihan koukkuun edellisen kurssin kirjoittamiseen. Nyt kun ei ole mitään teoritoita vertailtavana ihmettelen mistä sitä kirjoittaisi. Politiikkaan en uskalla koskea, kun en siitä riittävästi tiedä (kohtuullinen ennakkosensuuri), lätkästä vielä vähemmän.

antaa olla

Koulujuttua kirjottaessa tuli seuraavanlainen koulutuksellinen / opetuksellinen näkemys mieleen. Tämä on ideaali, joka ei toimi joka ikisessä oppimistilanteessa, mutta tarkoituksena on ottaa siitä kuhunkin tilanteeseen sopivat avut opettajan työssä.

I Hermeneuttinen kehä:
Koulutuksen alussa kerrotaan jäsennellysti:
1. tavoite
2. työkalut tavoitteeseen pääsemiseksi sekä
3. työkalujen suhde keskenään ja tavoitteeseen

II Konstruktivismi:
Työkalut ovat vain apuvälineitä tiedonhakuun ja jäsentelyyn.

III Behaviorismi:
Oppijat näin siis ehdollistetaan etsimään, yhdistämään ja luomaan tietoa itse ja yhdessä.


Jo pelkkä kevyt ohjenuora yhdistää luontevasti perinteisesti vastakkaisina nähdyt konstruktivismin ja behaviorismin käytännöllisellä ja ymmärrettävällä tavalla.

Lisänä hermeneutiikka, joka voidaan purkaa konstruktivismiksi, mutta on tässä esitetty puhtaasti omana teorianaan asiakohtien sekoittumisen vaaran välttämiseksi.


Opittavan asian syvyydestä riippuen mukaan on tuotava vielä sosiaalinen ja kulttuurinen vaikuttuneisuus, Malisen särö, Mezirowin merkitysperspektiivi, sekä Mälkin oppimisteoria. Näiden yhdistämistä edellä mainittuihin pitää tarkastella vielä erillisesti.

En usko keksineeni pyörää uudestaan, mutta näin minä näen eri oppimisteorioiden suhteessa toisiinsa ja näiden käytönnöllisen hyödyntämisen.

CoreGraphics Log Jam

A good (even old, but still valid) point on what I'm currently angry about. Apple doesn't want to tell the developers what's wrong! In the case of the article, at least now the debugger shows the errors in the debug console, but it doesn't really help.

For example: I load a PNG file from the net and try to use its data (CGContextDrawImage). I get the file, I get the raw data and also sometimes the data is broken. So I get an error in the console. Gee whiz, that's nice. I, as a developer, get an error. But the application DOES NOT! So I can't do anything about it since I don't know the data is broken! I have searched all around and there are always these questions "I get this and that error, how do I check the error" and all answers tell the developer that his values are wrong and they have to check them themselves, or use hardcoded things.

Who in their right mind thought that it would be ok to build a whole graphics API without error reporting to the application itself? Some methods do at least return NULL when something's wrong, but that doesn't help much. Especially when I'm using a function that will decode PNG, determine it's broken and still return garbled data without any error messages to the application!

So, am I just supposed to decode the PNG myself/via other functions, determine it's not broken and then decode it via Quartz 2D again? Sure. Nice. Very fast and convenient on a mobile device.

Sheesh. I thought I'd seen everything Apple has to offer. But I'm still just beginning... Apple, get a grip! We aren't all some fanbois that will take anything from you!

Saa nähdä onko näistä ikinä artikkelikokoelmaksi, mutta tässä on jostain syystä tullut painetta saada asioita ulos tännekin kirjoittamalla.

Tänään oli selkeästi eka kerta ft:n kurssilla, kun jutut lähentelivät ylilentoa omasta ymmärryksestä. Aiheena oli merkitysperspektiivin ja sen raamissa olevan mukavuusalueen käsitteistö.Oppimisen kannalta itseasiassa tuon mukavuusalueen laidoilla heiluvat rajatuntemukset, joiden käsittelyn kautta pääsisi reflektioon.

Koko tämä Malinen, Mezirow ja niitä yhdistelevä Mälkki, särön tai hämmentävän ristiriidan aiheuttama reflektion ilmaantuminen, on mielestäni vähintäänkin kysymyksiä aiheuttavaa. Onko särö pakollista? Onko oikeasti tapahduttava jotain elämää sykähdyttävää - negatiivista - , jotta ihmisen merkitysperspektiivi voi muuttua? Toisin sanoen, onko niin sanotusti oikean oppimisen mahdoton tapahtua positiivisessa kontekstissa?

Ft:n näkemys on ilmeisesti sellainen, että kunkin ihmisen oma merkitysperspektiivi luo raamit mukavuusalueelle. Ja tämä vietynä niin teoriteettiselle tasolle, että kullakin on omansa. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että seikkailugeenin omaavat - kuten Katariina sen sanoi - ovat mukavuusalueellaan silloin kun saavat seikkailla. Edellinen siis vastakkaisena tilanteena perinteiselle näkemykselle siitä, että mukavuusalue olisi aina sohva :)

Melko relevanttina asiana näkisin myös pseudoreflektoinnin tai kontekstireflektoinnin. Näillä termeillä tarkoitan ft:n väikkärissä ilmaisemaa mukavuusalueen sisällä tapahtuvaa reflektointia. Reflektointi sinänsä voi olla aitoa, mutta oppiminen on jo opitun kertaamista ja lisäämistä, eikä vaikuta merkitysperspektiivin muuttumiseen. Pahasti sanottuna se on siis itseään toteuttavaa ennustusta ja oman pienen maailman sisällä pelaamista.

Tässä jäi monta ajatusta esittelyn tasolle ilman syvempää avaamista. Syiksi voin mainita kyvyttömyyteni purkaa näitä sekä ajan puutteen.

Suuret kiitokset kurssin A 1.3. Oppimisen ja opetuksen teoreettisen perusteet luennoitsijalle - it is going to be difficult, if not impossible, to top it. Rly.